David Bowien kuolema kosketti minua enemmän kuin olisin ikinä ajatellut. Luin uutisen aamulla 11.1.-16 bussissa matkalla töihin ja kyyneleet nousivat väkisin silmiin. Meinasin silloin heti kirjoittaa blogiin jotain aiheeseen liittyvää, mutta en saanut jäsenneltyä ajatuksia. Sitten törmäsin tähän twiittiin:
Nuo kaksi lausetta tiivistävät todella hyvin omat tunteeni. En ole ollut maailman fanaattisin Bowie -fani, enkä omista hänen levyistään kuin ehkä 1/3. Silti Bowie on jättänyt lähtemättömän jälkensä minuun. Lukiossa ja sen jälkeen opiskellessa etsin omaa identiteettiäni ja musiikki, elokuvat, kirjat, sarjakuvat, taide ja tv-sarjat vaikuttivat (ja vaikuttavat edelleen) valtavasti.
Alun perin tutustuin David Bowieen Queenin kautta, koska he levyttivät yhdessä 'Under Pressure' biisin. Näin varmaankin Bowien ensi kertaa esiintymässä TV:ssä Freddie Mercuryn muistokonsertissa vuonna 1992 vaaleanvihreässä puvussaan. En muista, olinko kuullut Bowiesta tuota ennen (olin itse tuolloin 11-vuotias). Myöhemmin Bowie on linkittynyt monien muiden suosikkibändieni kautta: Placebo, Nine Inch Nails, A Perfect Circle...
Yksi tärkeimpiä elokuvia elämässäni on ollut Todd Haynesin ohjaama 'Velvet Goldmine'. Se ei suoranaisesti kerro Bowiesta, mutta herra on vaikuttanut todella voimakkaasti elokuvaan. Muistan edelleen, kun lähdin käymään Helsingissä Savosta asti ainoastaan nähdäkseni tuon elokuvan vuoden 1998 joulukuussa. Elokuvan näytös oli Kino Engelissä ja kävellessäni pois elokuvateatterista Aleksanterinkatua pitkin, olin hetken aivan toisessa maailmassa. Ulkona satoi hiljalleen lunta ja tunnelma oli unenomainen. 'Velvet Goldminen' myötä opin itsestäni uusia asioita, löysin lisää mahtavaa musiikkia ja tutustuin uusiin, ihaniin ihmisiin.
Kirjoitin lukion kirjoituksissa äidinkielessä aineen 'Death of Glitter - Glam Rock in memoriam' ja sain siitä arvosanan L. (Aiheena oli kirjoittaa muistopuhe jollekin aatteelle tai ismille.) Ilman hra Bowien vaikutusta lukion päästötodistuksessa ei välttämättä olisi ollut Laudaturia äidinkielen kohdalla.
Olen onnekas ja pääsin näkemään Bowien A Reality Tour -kiertueella vuonna 2003. Konsertti on jäänyt vahvasti mieleeni. Istuimme ystäväni kanssa Hartwall Areenan hattuhyllyllä ja nautimme täysin siemauksin. Bowie joutui aloittamaan Ziggy Stardustin alusta, koska hänelle tapahtui joku moka. :) Mietin ennen keikkaa, että soittaakohan bändi 'I'm afraid of Americans' -biisin, koska 9/11 oli vielä todella tuoreessa muistissa. Kappale tuli ja se oli ihan mielettömän raskas livenä. Muutenkin konsertti on ollut yksi mieleenpainuvimmista keikoista.
Ajattelin ensin, että teen jonkun Bowie -tyyppisen meikin, mutta jääköön se muuhun ajankohtaan. Bowie on silti vaikuttanut omaan meikkaamiseeni paljon. Kun innostuin glam rockista (siitä 70-luvun oikeasta glam rockista, en 80-luvun tukkahevistä), niin innostuin tietysti myös glitteristä ja erikoisista meikkisävyistä. Tuo kuvan keskellä näkyvä Spectacular -merkkinen glitterpurkki on peräisin 90-luvun lopulta. Joku teistä ehkä muistaa tuon merkin. :)
Tätä tekstiä oli todella antoisaa kirjoittaa, koska samalla sain muistella vanhoja ja luin lukioaikaisia päiväkirjoja ja kävin läpi sälälaatikoita samalta ajalta, kun yritin etsiä Bowien konserttilippua. Onko joku taiteilija tehnyt teihin lähtemättömän vaikutuksen?
In English:
David Bowie's death touched me more than I would've thought. I cried when I read the news. Although I haven't been the most fanatic fan, he has been a part of my life in many ways since the 90's. Many artists I listen to somehow link to David Bowie. And one of the most important movies in my life was supposed to tell the story of Bowie: 'Velvet Goldmine'.
Bowie has influenced my taste in music, art, movies etc. Did Bowie's passing touch you?
