Another Year Older

Jälleen yksi vuosi lisää. Täytin maanantaina 34 vuotta. Täytyy kyllä sanoa, että ei edelleenkään tunnu juuri yli 30-vuotiaalta. Tai no, minulla on oma perinteeni, jossa syntymäpäivän aikoihin terveyteni kenkkuilee ikävällä tavalla. Nyt nautin toista päivää aggressiivisesta migreenistä.

No mutta, itse synttärit olivat kivat. Ostin itselleni lahjaksi jotain muuta kuin kosmetiikkaa kerrankin. Tuo yllä näkyvä teekuppi oli vaan niin kaunis ja erikoinen, että se lähti mukaan Stockalta. Tuosta juodessa olo on vähän kuin Hullun Hatuntekijän kutsuilla. Kupissa oleva lonkerolusikka on taas Jaakko Rajalan käsityötä (sen sain lahjaksi).

Haluan leipoa joka illanistujaisiin jotain erilaista ja tällä kertaa halusin testata suklaa-nutella-vadelma kuppikakkuja. Vadelman osuus jäi nyt vähän pois, mutta muuten nämä olivat herkullisia. Ohjeen löysin täältä. Näitä täytyy tehdä ehdottomasti uudestaan. <3

Tässä siis tuore 34-vuotias. Yllättävän elävän näköisenä. Poskilla on uutta Milanin poskipunaa ja huulilla MeNow'n sävy 18, joka on edelleen todella kaunis.

Luomilla on ColourPopin 'Cricket'. Se on aivan ihana ja moniulotteinen sävy. Tällä saa helposti yhden värin meikin. Olin yllättynyt, kuinka metalliselta väri näyttää kuvissa, koska luonnossa tuo näyttää enemmän kimmeltävältä. Tämä sävy yllätti minut upeudellaan.

In English:
Yet another year gone. I'm getting old. ;) It doesn't feel like I'm 34. 

This year I didn't buy any cosmetics for myself as a gift, but this super cute tea cup. It reminds me of the Mad Hatter. Just beautiful. The lovely tentacle spoon is by Jaakko Rajala.  

I tried ColourPop's Cricket eyeshadow and I'm more than happy with it. It's lovely, metallic purple. This shade surprised me. 

Dead Can-Can Girl

 

Meillä oli eilen pienet Halloween-juhlat ja tuparit siinä samalla. Minua harmittaa, etten nykyään jaksa suunnitella asuja ja meikkejä etukäteen. Olin ostanut myös piilarit iltaa varten, mutta ne eivät menneet millään silmään, joten annoin olla. Ihan hyvä oli näinkin. Olin siis jonkunmoinen kuollut can-can tyttö. Alunperin tuo haava rintakehässä oli luodinreikä, mutta se tipahti pois. Uudelleen tehty haava näyttää ehkä enemmän puukon jäljeltä, joten kuolinsyy muuttui kesken illan.

Koristeluun jaksettiin panostaa aika kivasti. Leikeltiin lepakoita seinille ja kattoon roikkumaan. Toinen puoliskoni taas veisteli kurpitsoja, jotka näyttivät mielettömän kivoilta (ja haisivat aika tympeältä).

Meillä oli nyyttärimeininki, joten leivoin itse vain yhden kakun. Löysin reseprin Wicked Sweet Kitchen -blogista. Tämä maapähkinävoi-Snickers-kakku oli aika mieletöntä. Suosittelen todella lämpimästi kokeilemaan, jos tykkää Snickers-patukoista.

Meikki oli melko yksinkertainen. Pääsin taas peittämään kulmat liimapuikon avulla ja tällä kertaa se sujuikin vähän paremmin (tosin ei ihan läheltä katsottuna. Haavaan käytin tummanpunaista huulipunaa ja mustaa huulikiiltoa.

Minulla on todella harvoin kuvia koko asusta, mutta tässä yksi melko huono. (Otettu tietysti, kun tulimme baarista kotiin.) Korsetti ja hame ovat omaa käsialaa ja toppi on löytynyt joskus kirpparilta.

Myös toinen puoli sai aavistuksen kalmaisen make-overin. Hän sentään sai piilarit päähänsä tunnin yrittämisen jälkeen. Meikki tehtiinkin sitten vartissa, joten en jäänyt viilaamaan yksityiskohtia.

In English:
We had a small Halloween/house warming party last night. 
It's too bad I don't have the time or inspiration to plan my Halloween outfits/make up that much nowadays. This year I went as a dead can-can girl. First I had a bullet hole on my chest, but it fell. I fixed it and it ended up looking more like a stab wound. ;)

I made a delicious peanut butter-Snickers pie. Yum! 
My other half carved the pumpkins and was more successful with his contact lenses (I just couldn't get mine on). His make up was done in a hurry, so it's not too detailed.