Konserttipäivä nro 2. Heräsin aamulla hyvissä ajoin, vaikka minulla ei ollut kovin kovaa kiirettä. Olin Uber Arenalla klo 12 maissa ja jonot olivat jo silloin todella pitkät. Sain jälleen kivan jonotuskaverin ja aika meni nopeasti. Pääsimme sisään klo 13 ja saimme rannekkeet. Saimme myös vip-lahjakassin, jossa oli kivoja fanijuttuja. Tästä suuntasimme narikkaan (tässä välissä olisi voinut vielä käydä ostamassa kiertue-merchiä). Sen jälkeen asettauduimme omiin jonoihin (me oltiin kolmannessa jonossa, jossa oli numerot 200-300). En halunnut mennä istumaan lattialle, koska kengät olivat vähän hankalat siihen tarkoitukseen. Note to self: istu, kun pystyt. Nyt seisoin klo 11-24, ei ollut kivaa.
 |
| Vip-jonot: numerot 0-200 |
Kello taisi olla n.16, kun meidät marssitettiin vihdoin jonossa areenalle sisälle. Meillä ei siis ollut numeroituja paikkoja, vaan kaikki yrittivät tehdä salamannopeita päätöksiä, missä on parhaat vapaat paikat. Luulen, että ainoastaan 100 ensimmäistä pääsi eturiviin. Berliinissä jatkolava oli todella lyhyt, joten eturiviin mahtui todella vähän ihmisiä. Itse olin ensin 3. rivissä, mutta ihmiset liikkuivat sen verran, että pääsin mukavasti 2. riviin, jossa pysyinkin sitten loppuillan. Olin jatkolavan sivussa, josta oli todella hyvä näkymä. Alun perin olin haaveillutkin pääseväni toiseen riviin, joten sen puolesta meni hyvin. Sain jälleen ihania keikkakavereita, joiden avulla jaksoi sen ikuisen odottamisen ja seisoskelun.
 |
| Näkymäni lavalle. Edellisenä iltana tuntui ihan absurdilta, että olisi noin lähellä lavaa. |
Muistaakseni klo 17.15-30 alkoi soundcheck, tai siis pojat tulivat vielä "arki"vaatteissa lavalle jutustelemaan ja heittivät 3 biisiä. Aika meni nopeasti ja kello ei ollut edes kuutta, kun soundcheck loppui. Varsinainen konsertti alkoi vasta klo 19.30, joten luvassa oli lisää paikallaan seisomista. Jo tässä vaiheessa joillakin faneilla alkoi keikkakestävyys pettää (keikan aikana tuolta talutettiin muutama tyttö pois). Onneksi meillä monilla oli mukana suklaata ja muuta pientä syömistä. Mutta vettä saatiin odotella vielä pitkään ennen kuin järkkärit suostuivat jakamaan juomista yleisöön. Olen edelleen ihmeissäni, etten saanut mitään kamalaa ruttoa tuolta, koska jaoimme vesimukeja ja syötävää keskenämme (tai siis, tulin kyllä kipeäksi, mutta se taisi tarttua jo Köpiksestä).
 |
| Soundcheck: Seonghwa, Mingi & Wooyoung |
 |
| 8 makes 1 team |
Meininki oli erinomaisen hyvä tuolla lavan edessä. Nuoret fanit olivat äärimmäisen huomioonottavia. Käsiä ei nostettu pään yläpuolelle ja kamerat pysyivät alhaalla. Näkyvyys pysyi siis mahtavana koko keikan. En myöskään saanut sellaista pahimman luokan kirkujaa mihinkään lähelle. Toki ihmiset kirkuivat ja huusivat, mutta ei mitään kovin pahaa. Ja minulla oli hyvät korvatulpat. Nyt näillä keikoilla näki muutenkin korvatulppia, josta iso plussa. Lontoossa en nähnyt kenelläkään muulla. Kukaan ei myöskään töninyt tai työntänyt. Ihan mahtavaa!
Tällä keikalla kuvasin vähiten, koska halusin fiilistellä. Toisaalta tuo päätös harmittaa ja toisaalta taas ei. Minulle jäi kuitenkin todella paljon hyvää kuvamateriaalia. Inhottavin osuus konsertissa oli hemmetin konfetit. Varsinkin sellainen metrejä pitkät silkkipaperinauhat, joita tippui järkyttävä kasa meidän niskaan pariin otteeseen. Tuli melkein klaustrofobinen olo.
 |
| Seonghwa |
 |
| Jongho <3 |
 |
| Hongjoong |
Yllättävää kyllä jaksoin hyppiä ja laulaa mukana loppuun asti. Fiilis oli mahtava. Poikien energia pysyi myös loppuun saakka ja he olivat selkeästi innoissaan. Berliinin energisyys selvästi tarttui.
 |
| Näkymä Uber Arenalla lavalta katsomoon. Meitä oli paljon! (Areena vetää n.16 000 ihmistä.) Kuva: https://ateez.kqent.com/ |
 |
| Jongho |
 |
| Seonghwa |
 |
| Yunho (Olen juuri ojentamassa kuvakorttia; meidän kädet kosketti, iiik ;) ) |
 |
| Wooyoung (terävin leukalinja ikinä) |
Keikan päätyttyä meidät Ultimate vippiläiset ohjattiin katsomoon istumaan send off-tilaisuutta varten (eli huijasin, istuin n.15-20min. sittenkin tuon päivän/illan aikana). Meidät valittiin sitten täysin random järjestyksessä rivi riviltä odottamaan Ateezin jäsenten saapumista. Meidän rivi oli 3. viimeinen, mutta pääsin silti taas 2. riviin, joten kaikki oli ok. Odotimme ehkä 30-40min, että jäsenet ilmestyivät tervehtimään meitä. Saimme pyytää nimmareita ja pojat ottivat meidän puhelimilla selfieitä itsestään (jos kävi hyvä tuuri). Homma meni tosi nopeasti ja yksi nainen sanoi vieressä, että tämä send off tuntui todella kiirehdityltä. Enkä ihmettele, pojat olivat varmasti väsyneitä kahden peräkkäisen konsertin jäljiltä. Sain kuitenkin kaikkien nimmarit ja 4 selfietä. Koko homma kesti ehkä 25-30min. Aloin olla aivan kuoleman väsynyt, kun kello alkoi olla 23.30.
(Selfieissä on fanityttöily IG-tilini leima. Haluan säilyttää alkuperäiset kuvat vain itselläni.) Keikan jälkeen areenan lähellä oli onneksi pieni kauppa, josta sai ostaa juomista. Olin kuolemassa janoon. Ikävä juttu oli siinä, että Berliinissä alkoi juuri tuolloin vuorokauden vaihtuessa julkisen liikenteen lakko, joka tarkoitti minulle vielä puolen tunnin kävelyä takaisin hotellille hyytävässä yöilmassa. Törmäsin matkalla mm. ihan jättimäiseen rottaan. Yllättäen en saanut unta kuin vasta klo 3 aikaan ja heräsin jo 7 maissa. Lento lähti onneksi vasta iltapäivällä, niin sain rauhassa käydä aamupalalla ja pakata kamat kasaan. Liikennelakko ei onneksi koskenut lentokentälle menevää junaa ja pääsin sillä erittäin kätevästi perille.
 |
| <3 <3 <3 |
Matka päättyi yhtä hyvin kuin alkoikin ja näin vielä koko Ateezin poppoon Berliinin lentokentällä, kun odotin oman lentoni lähtöä. Kuvia ei saanut ottaa, joten tallensin vain verkkokalvoille koko homman. Istuin vain kahden saksalais-fanin kanssa ihan pökerryksissä. Lennot takaisin Suomeen olivat onneksi ajallaan (minulla oli pomppu Arlandassa). Lennot olivat myös täynnä ja olin ainoa maskin kanssa, vaikka porukka yski keuhkojaan pellolle. Olin takaisin kotona illalla klo 23 aivan järkyttävän väsyneenä, mutta onnellisena. Seuraavana päivänä alkoikin kurkkuun sattua ja tulin kipeäksi. Olin puolikuntoinen varmaan 3 viikkoa, vaikka ei ollut perusflunssaa kummempaa.  |
| Bye bye Berlin! |
 |
| Uskollinen matkakaverini |
Tuosta reissusta jäi niin paljon hyviä muistoja. Hymyilyttää edelleen, kun ajattelen noita konsertteja. Kaikki se väsymys ja muu ikävä unohtuu kaiken sen hyvän jälkeen. Stressasin varsinkin tuota vip-keikkaa ihan hirveästi. Onneksi oma lippuni oli Berliiniin ja kaikki sujui niin hyvin kuin pystyi. (Kiertueen alettua olin jo myymässä vip-lippua pois, koska muissa kaupungeissa varsinkin tuo send off-tilaisuus oli hoidettu niin huonosti.) Törmäsin vain mukaviin ihmisiin tuolla reissulla ja halusin itsekin olla ystävällinen ja auttavainen. Jopa lentokentän turvatarkastuksessa oli ihan huippuhauskoja tyyppejä. Herätin hilpeyttä New Rockin vieterikengillä. Kun kerran piti saada lisää pituutta keikoille, niin turvauduin vanhoihin hyviin paltform-saappaisiin. Sanoisin siis, että vielä näin aikuisena kannattaa uskaltaa heittäytyä uusiin juttuihin ja tehdä asioita, joista tulee onnelliseksi. <3
